Virontörmänkatu 4
Asukastarina
Virontörmänkatu neloseen saapui vuonna 1969 onnellinen nuoripari muuttokuormansa kanssa. 22-vuotiaat Tuuli ja Jorma Kivinen olivat menneet hiljattain naimisiin ja pääsivät nyt yhteiseen kotiin vastavalmistuneen kerrostalon huipulle. Seuraavana vuonna perustettiin Tampereen Vuokratalosäätiö sr, jonka hallintaan talo siirtyi kaupungilta.
61-neliöisen asunnon vuokra oli 340 markkaa. Se käytiin maksamassa kerrosta ylempänä eli vintillä, jossa säätiön isännöitsijä Lauri Sarhela piti toimistoaan.
- Eihän Tesomalla ja Virontörmässä ollut meidän muuttaessa vielä juuri mitään, valmiina oli ainoastaan Ristimäki ja Kohmankaari, meidän talo ja kutonen tuossa naapurissa. Linja-auto jäi siihen, mihin tuli Länsitori sitten myöhemmin. Siellä oli ainoa kauppakin, Irma Valkaman myymälä Raiskionkadulla, Kiviset muistelevat.
Pariskunta asuu ja viihtyy edelleen yli 50 vuoden jälkeen samassa asunnossa. Siihen on monia syitä.
- Tämä on aina ollut rauhallinen talo, piha on kiva ja luonto lähellä. Vuokra-asuminen on mukavan helppoa, vuokrataso kohtuullinen ja turvaa tuo varmuus siitä, että tässä saa asua niin pitkään kuin haluaa. Toisin olisi yksityisellä vuokranantajalla.
Saunaruuhka loppui
Tuuli Kivinen työskenteli alkuun kodinhoitajana ja myöhemmin sosiaalityöntekijänä, Jorma Kivinen teki 47 vuoden työuransa putkiasentajana.
Vapaa-ajallaan he nauttivat ympäröivästä luonnosta ja hyvistä ulkoilumaastoista, uivat Tesomajärvessä ja kävivät hiihtoretkillä. Nykyisin Kiviset huolehtivat kunnostaan kaupungin kuntosalilla ja Tesoman uimahallin vesijumpassa. Ja oman kotitalon saunassa löylytellään viikoittain.
- On muuten jännä juttu, että mitä nuoremmaksi tämän talon asukkaat ovat käyneet, sen vähemmän täällä on saunojia. Sitä me hämmästelemme joka perjantai. Ennen molempien saunojen vuorot olivat täynnä torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin, ja osa asukkaista oli jonotuslistalla odottamassa, että saisivat oman vuoron. Mutta kohta täällä ei sauno enää muita kuin me.
Korkealla on kiva asua
Kivisillä oli asuntoa hakiessaan kaksi toivetta, joista molemmat toteutuivat: koti Tampereen länsipuolelta ja talon ylimmästä kerroksesta.
- Kyllä me on tykätty asua korkealla. Se on siitäkin kätevää, että jos haluaa liikuntaa, niin sitten vain kiipeää portaat ylös!
Kotoa voi ihailla komeita auringonnousuja ja -laskuja sekä männynlatvassa vierailevia lintuja. Pyhäjärvikin pilkahtelee keväisin, kun puissa ei vielä ole lehtiä. Horisonttia riittää.
- Ilotulitukset näkyvät tänne aina hienosti. Ystävämme asuvat kakkosessa eli naapuritalossa ja vietämme uuttavuotta vuoronperään heillä ja meillä.
Kerhohuone varataan silloin, jos vieraita on tulossa enemmän.
- On kiva, että talon asukkailla on käytössä yhteinen isompi tila. Siellä on vietetty niin syntymäpäiviä kuin muistotilaisuuksiakin. Itse olen pitänyt siellä myös kaikenlaisia pippaloita entisten työkavereiden kanssa, Tuuli sanoo.
Koti pisteillä kuntoon
Tesoman ja Ikurin välissä sijaitseva Virontörmä on osoittautunut mukavaksi asuinalueeksi.
- Virontörmä on hyvässä kunnossa pidettyä aluetta, kaikki tämän kadun varrella olevat osake- ja vuokratalot on remontoitu. Meidän taloon täysremontti tehtiin, kun olimme asuneet tässä 25 vuotta. Ja nyt muutama vuosi sitten tehtiin julkisivuremontti.
Tämän vuoden alussa oli asunnon pintaremontin vuoro. Sen Kiviset teettivät asumisesta kertyneillä Pisteet kotiin -asukasetujärjestelmän pisteillä, eli rahaa ei tarvinnut käyttää.
- Se on hieno palvelu! Laitoimme pisteillä vinyylilankkulattiat ja uudet tapetit koko asuntoon sekä peililiukuovet eteiseen. Meillä oli mahdottoman kiva kaveri tekemässä työt, Tuomas Maalausliike Vainiomäeltä. Sovimme aina hänen kanssaan mikä huone tyhjennetään seuraavaksi.
- Vaatihan se aikamoista tavaroiden siirtelyä, mutta vaiva kannatti nähdä: lopputulos on todella hyvä, Kiviset sanovat silminnähden tyytyväisinä.
Asukastarina on julkaistu alun perin Asukasviestissä 2/2020, löydät lehden täältä.
Talon tarina
Virontörmänkatu 4:stä ei historian havinaa puutu. Se on nimittäin VTS-kotien ensimmäinen kohde. Talosta löytyy muutama ihan alkuperäinen asukas. He ovat nähneet paikan elinkaaren 1960-luvun lopusta aina tähän päivään saakka. Yksi heistä on Pauli Viitanen.
-Tämä on luonnonläheinen paikka, ja naapurit ovat mukavia, Viitanen kertoo.
Talon erikoisuus on ylimmässä kerroksessa sijaitseva, kotoisa kerhohuone.
Talon tarina on kirjoitettu ja kuvattu kesällä 2015.