Ohita navigaatio

Koipitaipaleenkatu 2

Asukkaalle

Koipitaipaleenkatu 2

Talon tarina

Koipitaipaleenkatu 2 talon tarina

Vuoreksen upeissa maisemissa sijaitseva Koipitaipaleenkatu 2 tarjoaa modernia asumista luonnon helmassa. Asukkaat muodostavat sinivuokkojen yhteisön, jossa otetaan avosylin vastaan uudet tulokkaat.

koipitaipaleenkatu-2-vuores

Koipitaipaleenkatu 2:n suuri kerrostalo sijaitsee Vuoreksen Puistokadun varrella. Talon edestä kulkee linja-auto ja lähikauppa on vastapäätä. Myös Vuoreksen koulu ja muut palvelut ovat lähellä. Koipitaipaleenkatu 2 muodostuu yhdestä viisikerroksisesta kerrostalosta sekä kolmesta kaksikerroksista talosta. Talojen keskellä on lapsille turvallinen leikkipaikka.

koipitaipaleenkatu-2

Sinivuokkojen puheenjohtaja Tanja Tuominen kertoo, että ihmisiltä löytyy paljon mielipiteitä Vuoreksesta. Tuominen on asunut Koipitaipaleenkadulla talojen valmistumisvuodesta 2012 saakka.

- Usein kuulee ihmisten väittävän, että Vuores on ihan korvessa. Olen myös kuullut arvostelua alueen ulkonäöstä. Vuoreksessa esimerkiksi talojen seinissä on taidetta ja värejä on uskallettu käyttää, mikä on hienoa. Ei kaiken tarvitse näyttää aina samalta.

Asukastupa on sinivuokkojen toiminnan keskipiste ja sen uusia avajaisia vietettiin kesällä 2016. Asukastuvan avajaiset yhdistettiin kesän 2016 venetsialaisiin.

- Pyrimme tekemään tilasta värikkään pienillä muutoksilla, Tuominen kertoo.

Koipitaipaleenkatu2_venetsialaiset.jpg

Asukkailla on ollut alusta asti vuosittaisia perinteitä, joissa kokoonnutaan yhteen, vaikka muuten ei ehdittäisi näkemään. Yhdeksi ohjelmanumeroksi asukkaiden yhteisissä tapahtumissa on juurtunut tietovisa, jota täytetään kynät sauhuten.

- Olemme viettäneet pikkujouluja ja venetsialaisia. Meillä on hyvä porukka, jossa voimme vitsailla keskenämme, asukkaat toteavat.

Sinivuokoilla on myös Facebook-ryhmä, jossa naapurit voivat keskustella yhteisistä asioista. Ohjeet ryhmään liittymiselle löytyvät kerhohuoneelta ja ilmoitustaululta.

Koipitaipaleenkatu2_tietovisa.jpg

Talon tarina on kirjoitettu kesällä 2016.

Asukastarina

Koipitaipaleenkatu 2 asukastarina

Neljä vuotta sitten Tampereelle saapui Irakista nuori mies, joka oli tehnyt vakaan päätöksen tulla yhdeksi suomalaisista.

- Halusin oppia kielen heti, jotta voin tutustua ihmisiin, heidän kauttaan kulttuuriin ja sitten saada töitä. Mielestäni siinä tilanteessa ei ollut vaihtoehtoja, Alaa Salonen, 26, kertoo.

Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa järjestettiin vain lyhyt kielikurssi, mutta innokas mies opiskeli itse lisää. Pian huoneen seinät oli teipattu täyteen suomenkielisiä sanoja. Hyvä kielipää oli avuksi, sillä suomi on jo seitsemäs kieli, jota hän puhuu.

Alaa pääsi Kuuselakeskukseen auttamaan vanhuksia. Samalla hän sai kartuttaa sanavarastoaan ja treenata kieltä.

- Vanhukset suhtautuivat minuun tosi mukavasti. Juttelimme paljon, sillä minä halusin tietää heidän tarinansa ja he olivat kiinnostuneet minusta ja Irakista. Ne olivat tärkeitä keskusteluja.

Nyt huumorin höystämää puhetta pulppuaa vauhdilla ja sitä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä miten sujuvan, elävän ja rikkaan suomenkielen voikaan oppia näin lyhyessä ajassa.

Kirpputori hämmästytti

Alaa halusi olla alusta asti mahdollisimman paljon suomalaisten kanssa tekemisissä.

- Tahdoin tehdä mitä hekin tekivät, tietää miltä se tuntuu ja oppia ymmärtämään heitä.

Niinpä Alaa otti rohkean loikan oman kulttuurinsa ulkopuolelle, meni saunaan alasti muiden kanssa, heitti keikkaa joulupukkina ja maistoi joulukinkkua sekä mustaamakkaraa. Myöhemmin hän meni jopa vaimonsa tueksi synnytyssaliin.

Hänelle oli tärkeää tutustua paitsi suomalaisiin, myös uuteen kotikaupunkiin. Alaa käveli pitkin poikin Tamperetta, tallensi kadut tarkasti mieleensä ja poikkesi näillä reissuillaan myös kirpputorilla.

- Sellaisia ei ole Irakissa. En mitenkään meinannut käsittää miten paljon Suomessa on tavaraa ja miksi ihmeessä joku maksaa viisikymppiä vanhasta lautasesta. Nyt osaan jo itsekin katsoa onko astia Arabiaa, Alaa kertoo hymyillen.

Kirppikselle hän palasi vielä monta kertaa, ei tosin astioiden, vaan siellä työharjoittelussa olleen Pirjo Salosen vuoksi. Juttu lähti heti luistamaan.

- Alaa teki lähtemättömän ensivaikutelman kuten hänellä on tapana. Hän on niin positiivinen, energinen ja eteenpäin pyrkivä. Alaa ei koskaan jää valittamaan, vaan löytää aina asioiden parhaimmat puolet eikä anna negatiivisten ajatusten nousta päällimmäiseksi, Pirjo luonnehtii miestään.

Asunto tuntui pieneltä laatikolta

Pirjo ja Alaa päättivät mennä naimisiin vuoden seurusteltuaan.

- Sanoin Alaalle ihan vitsillä, että sinähän voit ottaa minun sukunimeni. Sitten aloimme miettiä asiaa tarkemmin ja ymmärsimme, että suomalainen sukunimi todellakin helpottaa työn saamista, Pirjo Salonen kertoo.

Niin Alaasta tuli Salonen ja vuotta myöhemmin Oliverin isä. Perheeseen kuuluu myös Pirjon kouluikäinen poika. Koti on VTS-kotien talossa Vuoreksessa.

- Rakastan Vuoreksen rauhallisuutta ja arkkitehtuuria, mutta tämä kerrostaloasunto tuntui aluksi todella pieneltä. Irakissa olin tottunut, että kaikilla on omakotitalo, isot huoneet ja paljon tilaa. Olin tänne tultuani ihan ihmeissäni, että mikä laatikko tämä oikein on, Alaa nauraa.

Hänen oli vaikea uskoa, että ovea ei tarvitse lukita sisäpuolelta ja että lukkoon voi luottaa. Yöllä hän säpsähti hereille heti, jos joku kulki rappukäytävässä. Turvattomuuden tunteen ymmärtää, sillä Isis oli tuhonnut perheen kotitalon ja neljä veljestä olivat jatkuvassa vaarassa, sillä terroristijärjestö tahtoi heidät riveihinsä. Lopulta heidän oli lähdettävä turvapaikanhakijoiksi.

- Täällä Vuoreksessa aloin vähitellen uskoa, että Suomessa koti on turvallinen paikka. Olen muuttunut näiden vuosien aikana todella paljon, ja nyt tunnen oloni turvalliseksi. Se tuntuu mahtavalta!

Asukasviesti Alaa ja Oliver
Vuoden ikäinen Oliver on yhtä energinen ja nauravainen kuin isänsä.

Naapurit ovat huipputyyppejä!

Alaa kehuu naapureitaan huipputyypeiksi.

- Irakissa naapurisuhteet ovat tärkeät ja naapureihin on hyvät välit. On itsestään selvää, että heitä autetaan ja ruokakin jaetaan naapureiden kesken. Siksi tuntuu oudolta, että täällä en tunne kaikkia saman rapun asukkaita. Mutta tämä on kiva talo ja meillä on tosi hyviä naapureita. Marianne esimerkiksi hoitaa Oliveria ja Jouni tulee poraamaan, jos tarvitaan seinään reikä. Kesällä grillailemme muiden asukkaiden kanssa pihassa ja aina moikataan, kun nähdään.

Alaa työskentelee henkilökohtaisena avustajana ja on ystävystynyt myös monen avustettavansa kanssa. Sosiaalinen mies on onnistunut murtamaan ennakkoluulot jo monta kertaa, viimeistään huumorillaan ja erinomaisella ruuanlaittotaidollaan.

- Ajattelen, että negatiivisesti suhtautuva ihminen ei tunne minua vielä, joten annan hänelle aikaa tutustua ja hän voikin vaihtaa mielipidettä. Eihän se aina onnistu, mutta usein kuitenkin.

- Esimerkiksi sokealla asiakkaallani Tommilla oli ennakkoluuloja ulkomaalaisia avustajia kohtaan. Vähitellen ystävystyimme, kun tsemppasin häntä ylös sängystä, keksin kivaa tekemistä ja loin positiivista energiaa. Meillä oli niin hauskaa, että teimme yhteisestä arjestamme Sokko & mamu -nimisen stand up -esityksen. Siinä kiusaamme toisiamme ja teemme komiikkaa toistemme kulttuurista. Olemme esiintyneet muun muassa Provinssirockissa.

Asukasviesti Alaa

Asukastarina on julkaistu alun perin Asukasviestissä 1/2020, löydät lehden täältä.

Lisätietoja Koipitaipaleenkatu 2 talosta löydät täältä.

Etsitkö vuokra-asuntoa? Katso vapautumassa olevat vuokra-asuntomme täältä ja jätä asuntohakemus!

Käytämme evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt tämän.Hyväksy