Ohita navigaatio

Asukkaalle

Peurankallionkatu 7

Amurissa sijaitseva Peurankallionkatu hurmaa historiallisella ympäristöllään. Alue tunnettiin 1900-luvulla Amurin Punakylänä ja nimityksen voi edelleen kuulla vanhempien ihmisten suusta.

Aiemmin paikalla seisoi laudasta ja hirsistä valmistettuja taloja, jotka rakennettiin kansalaissodan jälkeisen asuntopulan helpottamiseksi 1900-luvun alussa. Nykyinen Peurankallionkadun ja Savilinnantien kulmassa sijaitseva pieni kerrostalo rakennettiin paikalle vuonna 1994.

Peurankallionkatu 7.jpg - pienennetty

Peurankalliokadulta pääsee nopeasti Tampereen keskustaan. Myös Lielahden kauppakeskittymään hurauttaa autolla tai bussilla hetkessä, sillä Paasikiven tie on aivan vieressä.

Peurankallionkatu 7_sisäänkäynti.jpg - pienennetty

Jokaisella asukkaalla on joko parveke tai takapiha.

Peurankallionkatu7_leikkipaikka.jpg - pienennetty

Lapsille löytyy sisäpihalta monenlaista puuhaa.

Peurankallionkadun sisäpiha on rauhallinen ja vehmas. Vanhasta Punakylästä muistuttavat muutama pihapiiriä ympäröivä punainen puutalo. Asukkaat kertovat, että etenkin talvi-iltoina pihapiiri on maaginen ja tunnelma kuin maalla.

- Punaiset puutalot tuovat tänne aivan omanlaisen tunnelman. Muistan, kun muutettuani tänne kävelin talvella töistä kotiin ja ikkunoilla tuikkivat kynttilät. Silloin ajattelin, että täällä on niin kaunista, kertoo asukastoimikunnan sihteeri ja taloudenhoitaja Mirja Lamminpohja.

Peurankallionkatu 7_kerho.jpg

Sisäpihalla on pihaa ympäröivien talojen yhteinen kerhotila. Peurankallion palvelutalo on vieressä ja sieltä tulee viikoittain tuolijumpan vetäjä kerhotalolle.

- Täällä on ilmaista jumppaa ja tuolla palvelutalolla vaikka minkälaista harrastusta muutamalla eurolla. Siellä voi opetella tabletin käyttöä, harrastaa tanssia ja käydä kuntosalilla tai syömässä, asukkaat listaavat.

Peurankallionkatu7_asukkaat.jpg

Kerhotalolla pidetään myös asukastoimikunnan kokoukset. Kuvassa vasemmalta oikealle asukastoimikunnan puheenjohtaja Anna-Kreetta Aaltonen, jäsen Tuulikki Saarinen, sihteeri Mirja Lamminpohja ja jäsen Ritva Rannila.

Osa asukkaista on Peurankallionkadulle muuttaessaan palannut juurilleen ja muistaa vanhojen puutalojen ajan.

- Eivät ne loppuvaiheessa olleet edes nostalgisia. Kylmien ja vetoisten seinien sisältä oli mukava muuttaa uuteen asuntoon, Aaltonen miettii.

Aaltonen ehti asua hyvän aikaa muualla, mutta palasi Amuriin, jossa yhdistyy nyt kaupunkiasuminen ja maalaistunnelma.

Myös Tuulikki Saarinen kertoo, että kotiseutu veti takaisin puoleensa.

- Katselin juuri vanhaa mustavalkoelokuvaa ja huomasin, että kappas tuttuja maisemia. Siellä sukulaiset istuivat päivää vanhojen puutalojen rappusilla. Eivät tainneet tietää koko kuvauksista. On täällä maisemat muuttuneet, mutta kotiin oli silti päästävä, Saarinen tuumaa.

Tarina on kirjoitettu ja kuvattu kesällä 2016.

Käytämme evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt tämän.Hyväksy